janneleivo

Balkanin matka jatkuu

  • Balkanin matka jatkuu

Tämän tarinan oli tarkoitus tulla julki jo viime kesänä, mutta en ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan mitään, joten nyt viimeistään tämä tulee. Kertomus on jatkoa kesäkuun alussa kirjoittamalleni tarinalle Balkanin niemimaasta. Huhtikuussa 2014 matkustin Makedoniaan opintomatkalle, Eurooppanuorten (ja Young European Federalists) järjestön kanssa. Matkan jälkeen olin saanut annoksen Balkania ja kaipasin sitä tunnetta kaipasin lisää. Yliopistolla valtiotieteen opiskelijat olivat lähdössä opintomatkalle Bosniaan, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja lähdin samalle matkalle. Meitä oli viisitoista opiskelijaa lähdössä toukokuussa Bosniaan, oppimaan tästä sodan käyneestä maasta.

                           Lähdimme aikaisin liikkeelle toukokuun yhdeksäs päivä Helsinki-Vantaan lentokentältä, aikaisin siksi, että meillä oli välilasku Munchenissä. Muutaman tunnin aikana saimme ihmetellä saksalaista lentokenttää, joka kuuluu Euroopan vilkkaampiin, paremmin se ihmettely meni istuen ja ystävien kanssa rupatellen juomien äärellä. Sarajevoon saavuimme iltapäivällä ja meitä tervehti kuumuus, sellainen kuumuus mitä Suomessa ei koeta. Aavistamatta seuraavan viikon tulvista pakkasimme matkalaukkumme ja lähdimme kohti ensimmäistä matkakohdettamme, Mostaria läntisessä Bosniassa. Bussissa oli kuuma joten kylmät juomat olivat tarpeen. Pysähdyimme pienessä kaupungissa vuoriston keskellä, tukahduttava kuumuus tuli kasvoja vasten kun astuimme bussista ulos. Keskellä kesää täällä on vielä kuumempi, nyt näytti olevan, että olimme tulleet toukokuun ensimmäisten helteiden aikana. Astuimme ulos bussista noutamaan juotavaa läheisestä kaupasta. Huomasin kaupan hyllyssä vettä, sitä oli vaikka millä mitalla. Vesi ei ole suinkaan itsestään selvää näiden maiden asukkaille, samalla tavalla kuin se on meille Pohjolassa. Kaunis neito seisoi tiskin takana myymässä kaiken maailman makkaraa ja leikkeleitä, hänen takanaan oli vettä, kylmää vettä. Pyysin neidiltä vettä, tai näytin mitä halusin ymmärtämättä kieltä, ja sain kylmän pullon käteen. Ostin myös karkkia, jota ei ollut aivan helppoa ostaa kassalta. Myyjäneiti ei meinannut millään saada luettua viivakoodia, lukija kun oli alkeellinen ja varmasti Jugoslavian aikaan valmistettu.

                           Jatkoimme matkaa kohti Mostaria. Kaupunki on tunnettu sillasta joka on päässyt Unescon maailmanperintölistalle. Asiasta nousi jonkun verran kinaa, koska silta rakennettiin uudelleen Jugoslavian sotien jälkeen, Kroatit kun pommittivat alas sillan sodan aikana. Mostarissa meitä tervehti majapaikan pitäjä Majdas, miellyttävässä kotihostellissaan vanhan kaupungin alueella. Lähdimme pian kaupungilla vaihtamaan rahaa, koska kukaan meistä ei ollut saanut mukaan Bosnian valuuttaa. Postikonttorissa vaihdoimme valuuttaa, ja hommasta muodostui pian puolen tunnin keikka. Postivirkailijan oli kirjattava ylös jokaisen eurosetelin sarjanumero, ihmeellistä toimintaa joka kesti ja kesti...

                           Viikonlopun aikana tutustuimme Mostarin lähiympäristöön. Kaupunki on jaettu kroatialaiseen ja bosnialaisiin alueisiin. Kroatialaiset alueet ovat huomattavasti nykyaikaisempia kuin bosnialaiset. Saimme kuulla, että lapset eivät saa edes mennä toiselle puolelle kaupunkia pelaamaan jalkapalloa. Oppaamme Bata oli myös joutunut lähtemään sotaa pakoon, ja päätynyt Ruotsiin. Tanskassa turvapaikanhakijat joutuivat odottamaan jopa kuusi vuotta turvapaikan myöntämistä.

                           Pääsimme minibussilla kierrokselle oppaamme Batasin johdolla. Lyhyen kaupunkikierroksen aikana ohitimme myös McDonaldsin, joka ei oikein menesty Bosniassa. Paikalliset herkut kun ovat niin paljon parempia kuin amerikkalainen valmisruoka. Yhtiö onkin ottanut kaikki keinot käyttöönsä Bosniassa, ja myy McBurec nimistä pikaruokaa paikallisen herkun innoittamana.

                           Kaupunkikierroksen jälkeen pistäydyimme rikkaiden bosnialaisten asuttamalla asuinalueella. Näky oli kuin Beverly Hillsistä, maastureita autotalleissa isojen talojen edessä. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa Medjudorkeen, kaupunkiin jossa neitsyt maria on kertomuksen mukaan näyttäytynyt kuudelle lapselle kahdeksankymmentäluvulla. Näky kaupungissa oli mitä merkillisin, kaikenlaista kauppatavaraa mitä katolilaiset ostavat pyhiinvaellusmatkoillaan tullessaan ihmettelemään neitsyt marian ilmestymispaikkaa. Emme kauaa viipyneet kauan kaupungissa, mikä oli vain hyvä asia hermojemme takia. Uskonto kun on riistänyt monen ihmisen hengen, ja tässä paikassa huomasimme, miten paljon aikaa ja vaivaa ihmiset tekevät uskontonsa harjoittamiseen. Mitkä merkittävät tulot alue saa niistä tuhansista pyhinvaellusturistista, jotka tulevat katsomaan pientä valkoista neitsyt marian patsasta.

                           Hengellisen herätyksen saatuamme jatkoimme kohti luonnonnähtävyyksiä, lähellä kun oli upea Kravice vesiputous. Kiemurrellen mutkikasta tietä alamäkeä lopulta pääsimme määränpäähän, vesiputous edessämme. Oppaamme kertoi vesiputouksen takana olevan luolia, joihin rohkeimmat voisivat mennä omalla riskillä tutustumaan. Tietysti lähdin mukaan ja ei aikaakaan kun olin jo uimassa kohti vesiputousta. Kiipesimme kavereiden kanssa putouksen taakse kymmenen metrin korkeuteen. Putouksessa on myös luonnonmukaisia hyppypaikkoja, joihin voi pidemmällä retkellä mennä tutustumaan. Toukokuu kun oli, ei kauaa putouksessa viitsinyt virkistellä itseään, uimme takaisin ja saimme lämmintä (vahvaa) juotavaa. Bosniassa juodaan rakiaa, kuten monissa Balkanin maissa. Lämmitti mukavasti uintireissun jälkeen.

                           Vesiputouksen jälkeen lähdimme kohti Počiteljn historiallista kylää joka on osmaanien rakentama. Kroatit tuhosivat jonkun verran kaupungin rakennuksista Bosnian vuoden 1993 sodan aikana. Kyläkierroksen aikana menimme vierailulle Bosnialaisen rouvan kotiin. Tarinan mukaan tämä nainen oli muutamia vuosia sitten nähnyt turisteja kiertelemässä kylässä, läpimärkänä vesisateessa. Nainen oli sitten ottanut turistit kotiinsa kuivumaan ja tarjoillut teetä. Saimme kokea Bosnialaisen vieraanvaraisuuden koko kauneudessaan. Eikä pelkästään teetä ja kahvia, luumuja, viikunoita ja itse tehtyä mehua. Nyt en muista kyseisen marjan nimeä, josta pidettiin makukilpailu Bosnialaisten johdosta (laitan sen kyllä tänne kun se tulee mieleen).

                           Makunautintojen (tai kuten Bata kutsui, sugar injections), jatkoimme kohti Blagain historiallista aluetta. Tämän jälkeen oli tuli pimeä ja jatkoimme takaisin Mostariin. Oli jo nälkä, joten menimme kaupungille hakemaan paikallisesta leipomosta syötävää. Seuraavana aamuna oli lähtö Sarajevoon.

                           Saavuimme Sarajevoon maanantaina 12. toukokuuta keskellä päivää. Hostellimme oli keskeisellä paikalla ja tervetulotoivotukseksi saimme juoda lasillisen rakia, kuten paikalliseen tapaan kuuluu. Iltapäivällä meillä oli tapaaminen Ruotsin Suurlähetystössä, ja saimme kuulla mitä lähetystö tekee Bosniassa. Lähetystö oli harmissaan poliittisien päätösten kankeudesta Bosniassa, vallassa kun edelleen ovat samat henkilöt kuin Dayton sopimuksen aikaan 1995. Lähetystön työ on kuitenkin pääasiallisesti rutiinihommaa, kuten hoitaa passinsa hukanneelle uusi tilapäinen passi. Bosniasta viedään hyvin vähän tuotteita Pohjoismaihin ja maassa on monenlaisia rajoitteita yritystoiminnalle. Ruotsi on tukenut Bosniaa 4 miljardilla kruunulla uusien koulujen rakentamiseen, viemäreiden korjaukseen ja talojen uusimiseen. Lähetystö haluaa osaltaan vaikuttaa byrokratian minimoimiseen ja yritystoiminnan elvyttämiseen. Bosniassa on kuitenkin poliittisesti paljon byrokratiaa, kuten neljätoista valtiovarainministeriä ja saman verran koulutusministereitä. Sarajevolaisten mielestä 1995 allekirjoitettu Dayton sopimus on riittämätön ja jotain uutta kaivattaisiin, Kroaatit taas haluavat enemmän paikallista valtaa, Bosniassa kun on yli puoli miljoonaa kroaattia. Myös työttömyys vaivaa bosnialaisia, ja jos olet hyvissä suhteissa poliittisen puolueen kanssa, voit saada työpaikan.

                           Tapasimme myös Lamija Tanovicin, Sarajevon teknillisen yliopiston professorin (Sarajevo School of Science and Technology). Hän oli paikallisen liberaalipuolueen ensimmäinen naisjohtaja ja kertoi monta mielenkiintoista asiaa.  Juutalaispakolaiset tulivat maahan Espanjasta ja Portugalista Bosnian ollessa ottomaanien vallassa 1400 luvun lopussa. Taas vuonna 1879 Bosnia liittyi Itävalta Unkariin ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen Bosnia tuli osa Jugoslaviaa.  Slovakia oli Jugoslavian aikana rikkainta aluetta, mutta he eivät kuitenkaan halunneet avustaa köyhempiä alueita, kuten Montenegroa ja Makedoniaa. Bosnian sodan jälkeen 1992 suuret määrät pakolaisia tuli Pohjoismaihin, erityisesti Ruotsiin (60000 pakolaista) ja Tanskaan (25000 pakolaista). Tanskassa ei noudatettu Genevan sopimusta, ja pakolaiset saivat odottaa jopa kolme vuotta oleskeluluvan saamista, lapset eivät saanet käydä koulua odotuksen aikana.

                           Bosniassa käytettään kolmea kieltä, serbiaaa, kroatiaa ja bosniaa. Serbian kielessä käytetään kyrillisiä aakkosia kun taas krotiassa käytetään latinalaista ja bosniassa sekä kyrillisiä, että latinalaisia aakkosia. Bosnian ja Kroatian kielessä on vain pieniä eroja. Koulutuksessa on edelleen suuria eroja, Republika Srpskassa, toisessa entiteetissä idässä lapset joutuvat edelleen menemään eri kouluihin, bosnialaiset ja kroatit. Mostarissa asialle tehtiin jotain ja perustettiin kansainvälinen koulu. Suomalainen Pilvi Torsti on perustanut Mostariin United World Collegen ja tehnyt väitöskirjansa bosnialaisesta koulutuksesta.

                           Professorin tapaamisen jälkeen siirryimme yliopiston ravintolaan, ylimpään kerrokseen. Stailattu valkoinen tila otti meidät vastaan, aulassa hohti flyygeli. Opiskelijoita istui mukavasti sohvilla, ilmeisesti lounaan jälkeen kahvilla ja tupakilla. Heillä ei ollut kiire, ja istuskelu ja jutustelu näyttivät kuuluvan asiaan. Jutustelin myös hetken paikallisen opiskelijan kanssa, hän oli oikein tyytyväinen opiskeluun ja suositteli meidän menevän kaupungin alittavaan maanalaiseen tunneliin. Hämmentyneenä leppoisasta opiskelijaruokailusta jatkoimme matkaa kohti keskustaa, ja ikävästi alkoi juuri sataa, josta tulikin kovin sade sitten vuoden 1894.

                          Seuraavana aamuna sateen kastelemana meillä oli tapaaminen OSCE Mission to Bosnia and Herzegovinan organisaation kanssa. Tapasimme Niina Suomalaisen, järjestön suomalaisen johtajan. OSCE järjestää ja valvoo vaalien läpimenoa Bosniassa ja järjestöllä on värikäs historia. Baltian maat eivät halunneet ottaa järjestöä osaksi yhteiskuntaa, vaan he halusivat tulla osaksi EU:ta. Venäjä taas ei hyväksynyt järjestön toimintaa Tšetšeniassa. Järjestö ei myöskään saanut hyväksyntää Georgiassa. Ukrainassa taas järjesön toimintaa vähäteltiin. EU on kuitenkin ottanut enemmän sijaa Bosniassa ja kun maalla jo jatkossa mahdollisuus tulla jäseneksi, tekevät Bosnialaiset parhaansa asian saavuttamiseksi. Suurin ongelma on edelleen korruptio, verorahoja kierretään ja tuhlataan esimerkiksi hienoihin autoihin ja poliitikkojen vierailuihin. Vaalien jälkeen bosnialaiset ja serbit tulevat olemaan enemmistössä, kroaattien jäädessä jälkeen. Vaalien jälkeen maa tulee edelleen olemaan hyvin sekalainen, vähemmistöille ei anneta paljon arvoa. Sarajevolaiset yrittivät järjestää pride marssin, mutta epäonnistuivat.

                          Seuraava tapaaminen oli Bosnian OHR järjestössä, joka perustettiin Dayton sopimuksen jälkeen vuonna 1995. Tarkoituksena on rauhansopimuksen käyttöönotto ja hyväksyminen. Monta lakia on tullut sovittua vuosien 1997 ja 2004 välillä mutta vuoden 2005 jälkeen enää alle kymmenen lakia. Tarkoitus on, että OHR jossain vaiheessa lakkaa toimimasta. Carl Bildt oli ensimmäinen johtaja joka monen mukaan sai myös eniten aikaan. Vuoden 2000 alussa henkilökuntaa oli parhaimmillaan 800, nyt enää 120. Jos Bosnia pääsisi EU:n jäsenmaaehdokaaksi, OHR voitaisiin sulkea.

                           Tämä oli upea matka mitä parhaimmassa seurassa. Suosittelen jokaista opiskelijaa lähtemään yhteiselle matkalle muiden opiskelijoiden kanssa jossain vaiheessa opintoja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän janneleivo kuva
Janne Leivo

En ole kirjoittanut tähän blogiin vähään aikaa mutta nyt teen siihen muutoksen. Tämä matka antoi minulle paljon ja hienoa, että tein tästä matkasta blogikirjoituksen.

Toimituksen poiminnat